Matkakirje: Tasapainoilua Keniassa

Filantropian seurantamatkalla Keniassa on monta tasoa. Työn pitkäntähtäimen tavoitteena on tukea paikallisen kirkon vahvistumista. Työtapoja tavoitteen saavuttamiseksi on monia ja ajan kuluessa on ollut viisasta välillä hiljentyä miettimään mikä olisi viisasta.

Suomalaiset lähetit aloittivat Keniassa 40 vuotta sitten ja heidän jättämänsä jälki on hyvä. Siellä täällä on kouluja, kirkkoja ja klinikoita, joiden seinässä on vuosiluvun lisäksi maininta Ortodoksisesta Lähetyksestä. Vanhemmat ihmiset kyselevät, mitä kuuluu Anjalle, Marialle ja isä Stevenille (Teppo Siili) ja papadhia Pirkolle. Nuoremmat kysyvät Ainon perään ja hymyilevät tyytyväisinä, kun kerron että ahkera edeltäjäni sai juuri uuden gradun valmiiksi. Jokaisesta meistä jää jälki. Emme ole täällä vain omana itsenämme, vaan edustamme paitsi Filantropiaa/Ortodoksista Lähetystä myös Suomen ortodoksista kirkkoa.

Maissi kasvaa

Matkaa ennen meillä on omat tavoitteemme. Olemme sopineet tietyistä projekteista paikallisen piispan kanssa ja matkan aikana käymme tarkistamassa, miten työ etenee. Hyvä esimerkki on Laikipian ylängölle viime lokakuussa ostettu pelto. Yhtenä motiivina hanketta suunnitellessa oli Loberen alakoulun kouluruokailun varmistaminen. Vuodesta toiseen ruokarahan lähettäminen kun ei ole kestävin tapa varmistaa tulevaisuutta. Toisaalta uusi Nyerin hiippakunta tarvitsee myös olemassaololleen tukea.

Ensimmäinen maissisato hiippakunnan pellolla kasvaa humisten. Piispa Neofitoksella ja isä Ciprianilla on syytä leveään hymyyn.

Pellon ostoa varten tehtiin tarkka sopimus, miten satoa hyödynnetään. Kauppakirja allekirjoitettiin asianajajan toimistolla. Leimojen jälkeen asianajaja tarkisti, että kaikki läsnäolijat ovat kristittyjä, jotta voitiin rukoilla yhdessä. Kauppakirjan päällä on nyt niin monta leimaa ja aamenta, että työllä ei voisi olla parempaa lähtökohtaa. Puolet tuotosta menee aina koulun ja puolet hiippakunnan hyväksi.

Näyttää siltä, että sadosta on tulossa varovaistenkin arvioiden mukaan hyvä. Muutaman viikon kuluttua päästään sadonkorjuuseen ja paikallisen seurakunnan pappi isä Ciprian tuo seurakuntalaisensa pellolle talkoisiin. Osa maissista syödään ja osa myydään. Myyntihinnan määrittää se, miten sato on onnistunut muualla maassa. Vuodessa voi parhaimmillaan saada kaksi satoa ja keskiarvoja laskemalla päättelimme, että koululaisten ruokailu olisi näin turvattu. Jos vain säät ja ilman on säädetty.

Varat pellon ostamista varten on kerätty monesta laarista. Lähetyksen kolehtipyhä keväällä 2017 oli hankkeen keskiössä. Jonkin verran lisäsimme lähetystyötä varten tulleista lahjoituksista. Keräykseen osallistui myös amerikkalainen lähetysjärjestö OCMC (Orthodox Christian Mission Center), jonka kanssa teemme monenlaista yhteistyötä. On enemmän kuin huojentavaa nähdä, että yhdessä kerätyt ja lahjoitetut varat tuottavat moninkertaisesti sen mistä on sovittu ja haaveiltu. Samalla se rohkaisee suunnittelemaan uusia projekteja.

Tasan kaikille

Pyhäaamuna lähdetään liikkeelle jo ennen kuutta. Naapurin kukkokaan ei ole vielä herännyt, kun pimeässä ja kylmässä käynnistetään autoa. Tänä sunnuntaina ajetaan kauas Merun tuolle puolelle, jossa on viimeistelyä vaille valmis Pyhän Marian kirkko. Piispalliseen palvelukseen tulee väkeä muiltakin alueilta ja kirkkoväki on hyvillään vieraista. Paikalla on myös OCMC:n amerikkalainen missiotiimi, joista osa on rakentajia ja osa opettajia. Mielessä vilahtaa monen suomalaisen kertoma toive päästä käymään Keniassa. Olisikohan aika taas sellaiselle yhteistyölle paikallisten hiippakuntien kanssa? Innostuisiko joku miesten piiri, ikonimaalausporukka tai muu ryhmä katsomaan kirkkoamme maailman toiselta laidalta?

Nyerin ja Mount Kenian hiippakunnassa on yhteensä 49 pappia.&nbsp Papiston koulutuspäivän luokkakuvassa on mukana myös ipodiakoni Athanasios Kansasista.&nbsp

Piispa kertoo, että alueiden ja heimojen määrittelemässä hiippakunnassa tasapainoilun muistaminen koko ajan on yksi onnistuneen työn salaisuus. Ketään ei saa suosia. Tämä ei koske vain häntä vaan myös vieraita. Jos pelto on tuolla ja leskeksi jäänyttä papin vaimoa käydään tapaamassa toisaalla, niin liturgia on viisasta pitää kolmannella alueella. Vastaavasti suuri määrä papistoa on tulossa koulutukseen hiippakuntakeskukseen eri puolilta, joten vieraan on hyvä käydä tervehtimässä kaikkia ja jokainen esitellään paitsi nimellä, myös mistä he ovat ja mitä he tekevät. Näin ajatellen sille, että kirkkomatka kestää 12 tuntia tulee ihan erilainen tolkku. Samoin kuin myös sille kuvien määrälle, joita julkaistaan Facebookissa ja muilla kanavilla. Kuvilla lähetetään viestejä omalle väelle, ympäri maata ja myös maailmalle.

Tällä tasapainoilun johtoajatuksella ymmärtää myös sen, että hiippakunnan äitiliiton hallituksessa on 13 edustajaa eri alueilta, joista on valittu viiden hengen neuvosto sekä sihteeri. Vasta sen jälkeen, kun tasapuolisuus on varmistettu rakenteissa, voidaan miettiä mitä yhdessä tehdään. Keniassa elää yli 40 erilaista etnistä ryhmää omine kielineen ja kulttuureineen. Muukalainen ei välttämättä hahmota näitä todellisuuden tasoja. Korviin jää soimaan surutalosta lesken kiitos piispalle: ”Sinä et ole meitä unohtanut, kun toit vieraankin meitä katsomaan”. Hiljaista kirkon ja piispan työn vahvistamista siis tämäkin.

Lesken luona vierailu päättyi panihidaan Lasaruksen lauantaina menehtyneen isä Johnin haudalla. Kuvassa vasemmalta isä Johnin äiti, papadhia Anne ja perheen nuorimmainen 10-vuotias Grigori.

Kenian kirkko on jaettu tällä hetkellä kolmeen hiippakuntaan. Nyerin ja Mount Kenian hiippakunnan jälkeen Filantropian työmatka jatkuu Ugandan rajalle Kisumuun, jossa tasapainoilu jatkuu.

Nyerissä 25. heinäkuuta 2018

Minna Rasku