Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo kehotti kirkolliskokousseminaarin avauspuheessaan ryhtymään työhön pakolaisuudessa elävien ja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi.
“Hyvät esipaimenet, isät, veljet ja sisaret!
Palasimme eilen illalla Konstantinopolista. Välitän teille kaikille arvoisat kirkolliskokousedustajat pyhimmän patriarkkamme lämpimät terveiset. Tapasin hänet eilen ja kerroin tästä seminaaristamme, joka pohjustaa marraskuun kirkolliskokousta – tai papiston ja maallikkojen kokoontumista, kuten he siellä patriarkaatissamme kirkolliskokoustamme kutsuvat.
Patriarkka Bartolomeos puhui eilen kuten aina hyvin lämpimästi Suomesta ja täällä elävistä rakkaista laumansa jäsenistä. Esitin hänelle alustavasti kutsun saapua Suomen itsenäisyyden ja kirkkomme laillisen aseman satavuotisjuhlien kunniaksi vierailulle vuonna 2018. Hän sanoi tulevansa mielellään, jos Jumala suo hänelle terveyttä tuleviksi vuosiksi. Tätä samaa myös me rukoilemme hänelle kun muistamme häntä esirukouksissa jokaisessa jumalanpalveluksessa.
Konstantinopolin piispainkokouksesta olisi paljon kerrottavaa: ekologinen vastuuntuntomme, ekumenian ilot ja karikot, bioeettiset haasteet ja moraaliopetuksen uudistaminen.
Nyt on kuitenkin syytä nostaa näkyväksi yksi aihe, joka nousi kokouksessa esille erityisen voimakkaana. Synodin nelituntisessa päätösistunnossa keskiviikkona kuulimme pakolaistulvasta Leroksella, Lesvoksella, Kosilla, Kalymnoksella ja Samoksella. Kreikan saarille on saapunut heinäkuusta lähtien joka päivä yli tuhat Lähi-idän pakolaista. Kirkot jakavat yhdessä avustusjärjestöjen kanssa ruokaa ja juomaa sekä lastentarvikkeita. Nyt tarvittavista resursseista alkaa olla huutava pula.
Piispojen kertomuksissa oli yksi asia, joka jätti meihin vaikutuksen. Kukaan heistä ei puhunut ”vieraista” tai ”ongelmasta” vaan ihmisistä, jotka kokevat nyt samanlaisen kohtalon kuin Egyptiin kerran paennut pyhä perhe. Poliitikot voivat pohtia pakolaiskriisiä, mutta kirkko auttaa jokaista lähimmäistämme, jotka ovat samaa lihaa ja verta kuin me! Kirkko auttaa kaikkia kärsiviä, eikä erottele heitä heidän etnisen tai uskonnollisen taustansa mukaan!
Avun käynnistäminen on myös meidän ensimmäinen tehtävämme tänään. Apua on ohjattava kirkon humanitaarisen työn kautta toimivia yhteyksiä käyttäen. Samalla meidän on mietittävä, miten kaikissa seurakunnissa ja työntekijöiden kesken valmistaudutaan Lähi-idästä Suomeen tulevien kodittomien lähimmäistemme majoittamiseen, ruokkimiseen ja heidän inhimilliseen hätäänsä vastaamiseen.
Suomessa ortodoksisen kirkon apua koordinoi kirkon kansainvälisestä diakoniasta ja lähetystyöstä vastaava järjestö Filantropia. Filantropia on seurakunnille tuttu yhteistyökumppani ja sillä on organisoitunutta osaamista ja kokemusta kansainvälisen avun antamisesta ja hyvät valmiudet ja verkostot sen perille saattamiseksi.
Lahjoittakaa Filantropian kautta nyt heti ja ristin juhlan aattona sunnuntaina 13. syyskuuta, jolloin kolehti kaikissa kirkoissa kannetaan kansainvälisen diakonian hyväksi. Ryhtykää seurakunnissa ja seurakunnallisissa toimintapiireissä konkreettiseen työhön turvapaikanhakijoiden hyväksi – erityisesti niillä paikkakunnilla, joissa toimii vastaanottokeskus. Tehkää myös yhteistyötä muiden turvapaikanhakijoita auttavien toimijoiden kanssa ja auttakaa kaikessa, missä apuanne pyydetään.
Toivon, että pohtisimme tänään näitä asioita ensin ja vasta sitten keskittyisimme omiin hallintoasioihimme. Näin toimien elämme todeksi kristillisen uskomme tässä eteemme avautuneessa tilanteessa. Nyt edessämme on todellisen filantropian esiintuomisen paikka.
Kirkon sivustolle tuotetaan lähiviikkoina lisää tietoa konkreettisista auttamismahdollisuuksista ja siitä, millaista avustustyötä ortodoksiset kirkot muualla Euroopassa tekevät.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tähän seminaariin.”