Filantropian syyrialaisen kumppanijärjestön johtaja arkkimandriitta Meletius ja varajohtaja Sara Savva vierailivat Suomessa marraskuussa. Viikon pituisen matkan aikana Antiokian patriarkaatin vieraat ehtivät käydä kaikissa hiippakunnissa tapaamassa seurakuntalaisia, vierailla molemmissa luostareissa ja kertoa millaista on työskennellä ja elää maassa, jossa sota on jatkunut jo 12 vuotta.
Aikoinaan optimistisesti nimetty Arabikevät muuttui Syyriassa 2012 veriseksi sisällissodaksi, jossa hallituksen ja protestoijia tukeneiden sotilaiden armeijat taistelivat keskenään. Oman lisänsä maahan toivat ääri-islamilaiset taistelijat. Vaikka joillakin alueilla on vähitellen rauhoittunut, varsinaiseen rauhaan on vielä pitkä matka. Patriarkaatin väki on työskennellyt kaiken tämän ja mm. viime kevään maanjäristyksen keskellä alusta asti.
Kumppanina alkukirkon väkeä
Filantropia on tukenut sodan jalkoihin jääneitä siviilejä vuodesta 2013 asti. Paikallisesti työstä on vastannut Antiokian patriarkaatti. Työllä on pitkät perinteet, koska se alkoi jo silloin, kun Antiokian seurakuntalaiset keräsivät varoja Jerusalemin köyhälle seurakunnalle.
Suomen vierailun ensimmäinen pysähdys tehtiin Rovaniemellä. Isä Jaakko Vainion ja Kaisa Pahkalan johdattelemina päädyttiin mm. metsään kahville.
Illan päätteeksi pidettiin ehtoopalvelus Petsamo-salissa ja kerrottiin työstä, jonka esikuvana on laupias samarialainen. Samarialainenkaan ei kysellyt apua tarvitsevan uskontoa, vaan näki ainoastaan tien varressa apua tarvitsevan lähimmäisen. Myös tänä päivänä se riittää. Patriarkaatin jakamissa avustuspaketeissa on aina Samarialaisen kuva.
Luostareista vahvistusta
Yöjuna toi vieraat halki lumisen Suomen Helsinkiin. Seurakuntalaisten tapaaminen jatkui vigiliassa Uspenskin katedraalissa ja sen jälkeen kryptassa iltateen äärellä. Sunnuntaina isä Meletius toimitti Kotikirkossa arabiankielisen liturgian.
Oulun- ja Helsingin hiippakuntien jälkeen matka jatkui itään. Kirkolliskokouksen aikaan Valamossa vierailla oli mahdollisuus tavata kirkkomme piispoja, papistoa, kanttoreita ja luottamushenkilöitä.
Yksi matkan kohokohdista oli vierailu Lintulan luostarissa. Rauhallinen keskustelu sisariston kanssa vahvisti tunnetta siitä, että suomalaiset ortodoksit eivät ole unohtaneet sodan keskellä eläviä syyrialaisia. Isä Meletius ihmettelikin usein miten Suomen lumisessa ja kylmässä maassa voikin olla näin lämmin.
Filantropian työ Syyriassa on viime vuosina keskittynyt sodan jalkoihin jääneiden pienten lasten äitien tukemiseen. Psyko-sosiaalinen tuki ja ammatillinen koulutus on toteutettu Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöhön varatulla hankerahalla. Matkan aikana kuitenkin pohdittiin, voitaisiinko nykyisen työn rinnalle avata paikallista kirkkoa tukeva hanke. Kristittyjen määrä kun on sodan aikana laskenut 11 prosentista 3,5 prosenttiin.