Ugandalaissyntyinen metropoliitta Jeronymos (s.1962) on Mwanzan hiippakunnan johtaja. Haastattelu on tehty vuoden 2010 kesällä.
Millainen on Mwanzan hiippakunta?
Mwanzan metropoliittakunta läntisessä Tansaniassa kuuluu Aleksandrian patriarkaattiin. Hiippakuntamme on pinta-alaltaan laajempi kuin koko Suomi. Meillä on 186 yhteisöä, joita palvelee vain 40 pappia. Ortodokseja alueella on noin 50 000, ja asukkaita on kaiken kaikkiaan noin 16 miljoonaa.
Ortodoksisen kirkon lisäksi alueella toimii roomalaiskatolinen, luterilainen ja anglikaaninen kirkko. Myös islam ja erilaiset afrikkalaiset uskonnot vaikuttavat Tansaniassa voimakkaasti.
Miten ortodoksisuus tuli Tansaniaan?
Ortodoksisuuden juuret ovat 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset ortodoksit kastettiin Gemengsaban ja Kasamwan kylissä Geitan alueella. Nämä joukkokasteet toimitti nykyinen Albanian arkkipiispa Anastasios. 1970-luvun alkupuolelle saakka ortodoksien elämä oli hiljaista, koska alueella ei ollut pappeja.
1970-luvulla ryhmä tansanialaisia ryhtyi aktiiviseen ortodoksiseen sisälähetystoimintaan Kageran alueella. He olivat saaneet kosketuksen ortodoksisuuteen kreikkalaisten omistamien maatilojen kautta.
1980-luvulla nämä ryhmät otettiin kanonisesti osaksi Aleksandrian patriarkaattia ja sen Itä-Afrikan eli Irinoupoliksen hiippakuntaa. Vuonna 1992 perustettiin Bukoban hiippakunta ja piispa Joona nimettiin sen ensimmäiseksi paimeneksi.
Minut vihittiin hiippakunnan piispaksi vuonna 1999, jolloin hiippakunta myös korotettiin metropoliittakunnaksi ja se nimettiin Mwanzan mukaan.
Millaista toimintaa kirkolla on?
Hiippakuntaan syntyy koko ajan uusia yhteisöjä, joten rakennamme paljon kirkkoja. Olemme avanneet seminaarin papiston kouluttamista varten. Lisäksi rakennamme mahdollisuuksien mukaan kouluja, sairaaloita ja terveysasemia.
Työmme on hyvin monipuolista: rakennamme kaivoja, istutamme puita, kasvatamme karjaa ja viljelemme maata. On myös tärkeää kääntää järjestää koulutusta nuorille ja naisille sekä tarjota tukea köyhien ja orpojen koulutukseen.
Liturgisen kirjallisuuden kääntämisen lisäksi tahdon rohkaista ja kehittää kirkon liturgista elämää myös luostaritoiminnan kautta. Ja tietenkin meidän tulee osoittaa hyväntekeväisyyttä tarvitseville.
Toimintamme ei olisi mahdollista ilman aineellista apua Kreikasta, Kyprokselta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja nyt myös Suomesta.
Jumalan avulla kirkko on kasvanut valtavasti viimeisten vuosien aikana. Te suomalaiset olette nyt meidän toivomme ja kumppanimme. Teillä on paljon kokemusta lähetystyöstä Keniassa ja yhdessä voimme tehdä työtä ortodoksisen kirkon hyväksi. Rukoilemme, että Jumalan armo olisi meille kaikille voiman ja inspiraation lähde tässä yhteisessä työssä.
