Diakonia- ja lähetystyön illoissa jaetaan kokemuksia

Filantropia ja Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta (PSHV) vierailivat Karjalan hiippakunnan alueella helmikuussa ja maaliskuussa järjestöt suuntaavat Oulun ja Helsingin hiippakuntiin.

Ilkka Lappi Mikkelistä kertoi innostavasti Kohtaamisia kirkonmäellä -tapahtumasta, jossa tehtiin ruokaa eri maista ja tutustuttiin käsityöperinteisiin.

Kirkko on nostanut tavoite- ja toimintasuunnitelmaansa diakonia- ja lähetystyön keskeisiksi työalueiksi kasvatuksen rinnalle. Käytännön työ tehdään seurakunnissa työntekijöiden ja vapaaehtoisten toimesta, mutta jokainen kirkon jäsen on esimerkki Kristuksen seuraamisesta ja lähimmäisen palvelemisesta.

Yhteisissä kokoontumissa pureudutaankin ihan perusasioihin. Mitä tarkoittaa lähetystyö? Mitä on diakoniatyö?

Iisalmen ja Kuopion ryhmäkeskustelussa mietittiin, mitkä asiat edistävät tai hidastavat lähetys- ja diakoniatyön tekemistä.

Varsinkin lähetystyö on sana, joka kantaa erilaisia historiallisia taakkoja eikä sen antama mielikuva ole vain positiivinen toisin kuin diakoniatyön, joka nähdään usein helposti lähestyttävänä ja erityisen tärkeänä kirkon työmuotona.

Nyt on otollinen aika alkaa käsitellä lähetystyön merkitystä ortodoksisessa kirkossa ja miten sitä pitäisi tehdä 2010-luvun maailmassa. Vaikka uskonnollisuuden merkitystä ei pohjoisessa Euroopassa nähdä enää samalla tavalla kuin ennen, niin globaalissa etelässä, kuten Afrikassa ja Aasiassa uskonto on ollut kasvava trendi jo pitkään. Lähetystyön parissa puhutaankin jo siitä, kuinka etelä alkaa opettaa pohjoista ja lähetystyötä ei tehdä vain enemmistön näkökulmasta, vaan nimenomaan marginaalista, vähemmistöön unohdettujen parista.

Mitä tämä tarkoittaa Suomessa ja ortodoksisessa kirkossa, joka on Pohjolassa monikulttuurinen vähemmistökirkko? Tämän ja muiden ajankohtaisten diakonia- ja lähetystyön kysymysten pohdintaa jatketaan Kajaanissa 4.3. ja Tampereella 9.3. Vierailut ovat osa järjestöjen ja Valamon opiston Juuret ja monikulttuurisuus -teemavuotta.