Minna Rasku Filantropiasta piti 4.5.2019 aamuhartauden, joka on kuultavissa Yle Areenassa.
”Oi Herra, kuinka ihanaa on olla Sinun vieraanasi:
tuuli on täynnä tuoksuja,
vuoret kurottuvat taivaisiin,
vedet kuin rajaton peili josta heijastuvat auringon kultaiset säteet ja ajelehtivat pilvet.
Koko luonto kuiskailee salaisesti
rakkautesi sinettiä kantaen
linnut ja kaikki maan eläimet
hengittävät hellyyden syvyyksiä.
Kaipauksemme herää iloon
pysyen ikuisesti maassa
ja iättömän kauneuden keskeltä kuuluu huuto: Halleluja!”
Sattuipa kerran eräässä maassa aika lähellä Suomea niin, että opettaja vei isompia koululaisia katsomaan vanhaa kirkkoa keskellä koulupäivää. Ehkä se oli luokkaretki ja tapahtui juuri tällaisena samanlaisena kevätpäivänä, jolloin varsinkin koululaisten ajatukset karkailevat jo kesälaitumille. Sen vuoksi tärkeitä asioita on helpompi opettaa vaivihkaa retkellä kuin luokkahuoneessa istuen.
Opettajalla oli mielessään yhdistää uskonnonopetusta ja ympäristötietoa. Hänen piti puhua ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Hän halusi, että oppilaat ymmärtäisivät luomakunnan ainulaatuisuuden ja ihmisen olennaisena osana luomakuntaa. Jollakin tavalla pitäisi osata sanoittaa se, että kaikella tekemisellämme on väliä, koska kaikesta jää maailmaan jälkiä.
Opettaja kutsui pitkin kirkkoa vaeltelevat koululaiset vanhan sarkofagin ympärille. Hän kertoi maan muinaisesta kuninkaasta, joka oli kuollut parisataa vuotta aikaisemmin tuberkuloosiin. Kivinen hieno arkku oli kuninkaan viimeinen leposija. Kukaan oppilaista ei tiennyt tuberkuloosista, joten opettaja kertoi keuhkosairaudesta, joka on tänä päivänä aika harvinainen täällä Pohjolassa.
Opettaja matki raskasta hengitystä ja aihetta tehostivat kevätallergisten aivastukset. Tuberkuloosi kun tarttuu ilmassa olevien pienten pisaroiden välityksellä, jotka voivat leijailla useiden metrien päähän, jossa toinen ihminen sitten hengittää pisarat keuhkoihinsa. Ennen vanhaan ihmiset puhuivat “lentävästä keuhkotaudista”, koska ilma kuljetti tautia eteenpäin.
Tiesittekö muuten, opettaja kysyi, että tänäkin päivänä me hengitämme jokaisessa hengenvedossamme pikkiriikkisiä molekyylejä, jotka ovat lähtöisin tämän kuninkaan viimeisestä henkäyksestä? Ajatus tuli ilmeisen uutena, koska muutamat nostivat heti kaulaliinaa suunsa eteen.
Katsokaas, kun tässä maapallomme ympärillä on ilmakehä, jota tarvitaan siihen, että elämä maapallolla olisi mahdollista. Ilmassa on happea, jota tarvitsevat niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin – ja se hapentuotanto on pääosin kasvien varassa. Se sama ilma kiertää tavallaan siinä ilmakehässä, niin kuin vesikin. Se on hieno ja nerokas systeemi.
Nyt on kuitenkin niin, että eräs maapallolla elävä laji, eli ihmiset, ovat toiminnallaan alkaneet vaikuttaa ilmakehän koostumukseen. Ihmiset ovat saaneet monien haitallisten aineiden määrät lisääntymään ilmakehässä. Muinaisen kuninkaan tautisen henkäyksen lisäksi kaikki muukin jää kiertämään, yhtä lailla hyvä kuin pahakin.
Hyvää tässä on kuitenkin se, että tässä samassa ilmakehässä kiertää hiukkasia enkelin ilmoituksesta Marialle Jumalan äidiksi tulemisesta, kyyhkysen siiveniskuja, kun Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle – tai siitä, kun Luojamme puhalsi saveen elämän hengen.
Miettikää sitä kaikkea, opettaja sanoi, kun koululaiset lähtivät kirkosta ulosta kevätpäivään.
Kristillisen näkemyksen mukaisesti tämä maailma on Luojamme lahja. Lahjan antaja sanoi, että viljele ja varjele. Tämä mitä olemme saaneet on arvokasta ja ainutlaatuista eikä tästä ole kopioita. Ortodoksisessa kirkossa ajattelemme, että Ihmisen alkuperäinen tehtävä on pukea sanoiksi luomakunnan kiitos Luojalleen, ja olla luomakunnan pappi. Ihminen on kaiken luodun puolesta rukoilija, kiittäjä ja uhraaja Luojan edessä, kun hän antaa äänensä luomakunnan käyttöön.
Musiikki Kiitosakatistoksesta (3. kontakki ja iikossi), jonka esittää Johannes Teologin Laulajat Petri Nykäsen johdolla.