Podon ehkäisyä Amharassa

Filantropia on mukana hoitamassa ja ennaltaehkäisemässä tautia, joka pahimmillaan rampauttaa sairastuneen loppuiäkseen. Noin puolitoista miljoonaa etiopialaista sairastaa trooppista podo-sairautta, jonka olisi alkuvaiheessa voinut hoitaa kuntoon vedellä ja saippualla – jos olisi tiennyt!

IOCC Ethiopian ja Filantropian hankkeessa tavoitteena on viedä ihmisille oikeaa tietoa taudin syystä ja hoidosta. Monet ajattelevat, että sairastunut on kirottu ja paha ihminen. Oikeasti kyse on maaperän pitkäaikaisesta ärsytyksestä paljaisiin jalkapohjiin ja sen vuoksi joidenkin jalat kipeytyvät ja turpoavat.

Naisia viestinviejinä

Podo vaivaa yhtä lailla miehiä kuin naisiakin. Paljain jaloin kulkeminen on vanha tapa, eikä mutaisilla pelloilla työskentely onnistu oikein millään kengät jalassa. Myös kotona majoissa on maalattiat, jonka sileällä pinnalla on mukava sipsutella avojaloin. Harva osaa ajatella, että kengät pitäisivät terveenä niin lapset kuin aikuisetkin. Eikä kaikilla ole edes varaa kenkiin.

Uudessa hankkeessa yritetään tavoittaa erityisesti naisia, koska perinteisesti heitä hoidetaan aina viimeisenä. Sen vuoksi heti hankkeen alussa on koulutettu kylätasolla työskenteleviä puolivirallisia terveydenhoitajia, joiden puoleen perheet kääntyvät sairauden alkuvaiheessa.

Hankkeessa vieraillaan esimerkiksi kouluilla. Opettajia koulutetaan podosta ihan erikseen, mutta myös koululaiset ovat tärkeitä oikean tiedon välittämisessä. Kunhan olot Amharan alueella taas rauhoittuvat ja kouluja saadaan turvallisesti avattua, lapset ja nuoret perustavat kerhoja, joissa puhutaa sairauden syistä ja hoitokeinoista.

Podo on yleistä erityisesti niillä alueilla, joissa on tuliperäistä maata. Filantropian nelivuotisessa hankkeessa keskitytään kahdeksalle Amharan alueelle ( Debre Elias, Machakel, Quarit, Dembecha, Womberema, South Achefer, South Mecha, North Mecha). 

Suunnitelmien päivittämistä

Hankkeita suunnitellessä yritetään kuvitella tulevia vuosia ja miettiä samalla mitkä kaikki asiat voivat mennä pieleen. Suunnitelmien muuttuminen ei ole epäonnistumisen merkki vaan pikemminkin normaalia elämää. Työmatkoilla ja muutenkin yhteyttä pidettäessä selvitellään kuinka eteentulleista haasteista huolimatta päästäisiin eteenpäin. Yksinkertaisimmillaan vaihdetaan suunnitelmissa ollut kannettavan tietokoneen ostaminen videotykiksi, koska toimistolla tarvitaan sellaista paljon enemmän.

Etiopiassa ollaan viime kuukausina oltu sisällissodan partaalla. Edellisestä rauhansopimuksesta eri ryhmittymien välillä on vasta vajaa vuosi aikaa. Sen jälkeen taistelut syttyivät uudelleen paikallisten armeijoiden aseistariisumisyritysten vuoksi. Vallasta on taisteltu erityisesti Amharan alueella eli juuri siellä missä Filantropian hankkeet käynnistyivät vuoden alussa. Suurin osa tämän vuoden tavoitteista on saatu tehtyä, mutta osa siirtyy ensi vuodelle.

Filantropian lokakuun työmatkalla oli tarkoitus vierailla Etiopian pohjoisosissa ja tavata hankkeessa mukana olevia paikallisia ihmisiä. Valitettavasti sinne matkustamiseen olisi liittynyt liian paljon riskejä. Sen vuoksi matka tehtiin vain pääkaupunki Addis Ababaan, jossa IOCC Ethiopialla on toimisto.

Miten työ edistyy aikana, jolloin esimerkiksi koulut ovat kiinni tai työntekijöiden on liian vaarallista matkustaa kaupunkien ulkopuolelle? Entä kuinka pidetää yhteyttä, jos nettiyhteydet eivät toimi kuukausiin ja puhelimienkin kanssa on ollut ongelmia? Poikkeustilalle ei vain hanketasolla voi mitään. Työ jatkuu sitten kun se on taas turvallisesti mahdollista. Samaan aikaan voi kuitenkin kouluttaa hankkeen työntekijöitä, koska sellaiseen ei ole tavallisesti aikaa. Ensiapu kurssi järjestetään kaikille, jollekin etsitään netistä tarpeellinen kirjanpitokurssi ja ehkä kentällä työskentelevien traumakestävyyttä voisi jotenkin vahvistaa. Kaikki tämä parempaa huomista varten.