4.3. Ilo

Todellinen kristitty syntyy uskosta ja rakkaudesta Kristukseen. Pelastajan sanojen mukaan meidän syntimme eivät vähimmässäkään määrin haittaa kristillisyyttämme. Kristus katsoi hyväksi sanoa: sillä en Minä ole tullut kutsumaan pelastukseen vanhurskaita, vaan syntisiä yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan taivaassa enemmän, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta.
Samoin syntisestä naisesta, joka kosketti Hänen jalkojaan, Hän katsoi hyväksi sanoa fariseus Simonille: sille, joka rakastaa, suuri velka annetaan anteeksi, mutta siltä, jolla ei ole rakkautta, vaaditaan pieninkin velka. Näistä tuomioista kristityn tulisi tuoda itsensä toivoon ja iloon, eikä lainkaan hyväksyä aiheutettua epätoivoa. Tähän hän tarvitsee uskon kilpeä.
A true Christian is made by faith and love toward Christ. Our sins do not in the least hinder our Christianity, according to the word of the Savior Himself. He deigned to say: not the righteous have I come to call, but sinners to salvation there is more joy in heaven over one who repents than over ninety righteous ones.
Likewise concerning the sinful woman who touched His feet, He deigned to say to the Pharisee Simon: to one who has love, a great debt is forgiven, but from one who has no love, even a small debt will be demanded. From these judgments a Christian should bring himself to hope and joy, and not in the least accept an inflicted despair. Here one needs the shield of faith.
-Pyhä Herman Alaskalainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös