Jumala ei puutu Jeesuksen kärsimykseen, mutta ei myöskään hylkää Jeesusta. Jeesuksen elämä päättyy avoimeen kysymykseen Jumalalle: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jumala vastaa ristiinnaulitulle Jeesukselle herättämällä hänet kuolleista ja kirkastamalla Hänet. Ylösnousemus merkitsee, että Jumala on läsnä Jeesuksen ja jokaisen ihmisen kärsimyksessä.
Jos sanoisimme Jumalan hylänneen Jeesuksen, tämä johtaisi siihen virheellisen käsityksen, että Jumala hylkäisi kärsivät ihmiset. Hylkäämisen sijaan meidän on puhuttava Jumalasta hiljaa läsnä olevana Jeesuksen kanssa, aivan kuten Jumala on hiljaa läsnä kaikkien niiden kanssa, jotka kärsivät. Tämä Jumalan hiljainen läsnäolo Jeesuksen kanssa ilmoitetaan ja tulee todeksi ylösnousemuksessa. Jeesuksen ylösnousemus vahvistaa ja täydellistää kaiken, mitä Jeesus oli eläessään. Kristillisen uskon ytimessä on, Jumala on voitokas yli pahuuden ja kärsimyksen, kuten Kristuksen kuolema ja ylösnousemus osoitti ja sai aikaan.
Jumalan suhteella kärsimykseen on käytännön seurauksia kristilliseen elämään. Se tarkoittaa, että kristityt on kutsuttu olemaan muistin ja toiminnan kansaa. Ensinnäkin, Kristukseen uskovat säilyttävät muiston ihmisen kärsimyksestä – muiston tällä hetkellä tapahtuvasta inhimillisestä kärsimyksestä. Kristityt on kutsuttu elämään solidaarisuudessa kärsivien ihmisten kanssa ja antamaan tilaa tukahdetuille tarinoille kärsimyksestä, ovatpa ne tarinoita yksilöiden kivusta tai tarinoita kansoista, jotka ovat joutuneet järjestelmällisen sorron kohteiksi.
Kristityt säilyttävät myös toisen kertomuksen muiston – kertomuksen Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Juuri tämä tarina, muistettuna ja elettynä, puhuu meille Jumalan valtakunnasta, joka voitti kuoleman Jeesuksen ylösnousemuksella, ja joka on liikkeellä voittaen kaiken pahan ja kärsimyksen.
Tarina Jeesuksesta vakuuttaa meille, että astuminen yhteyteen kärsivien ihmisten kanssa ja kuolemasta elämän synnyttäminen, on Jumalan toimintaa. Huomaamalla ja kuuntelemalla kärsivien ja sorrettujen ihmisten tarinoita, vastaamalla heidän tarpeisiinsa myötätunnolla, hoivalla, rakkaudella ja aktiivisesti toimimalla kärsimyksen syitä vastaan saamme mahdollisuuden osallistua Jumalan armoon ja tulemaan Jumalan läsnäolon todellisiksi ikoneiksi tässä maailmassa. Kristittyinä me näemme kärsivän Kristuksen läsnäolon kärsivissä veljissämme.
Isä Emmanuel Clapsis, koko teksti löytyy osoitteessa http://www.goarch.org/ourfaith/suffering