2.3. Periksiantamaton

Maaliskuun 2. päivänä ortodoksisessa perinteessä muistetaan sisilialaista pyhää naismarttyyri Euthaliaa, joka eli 200-luvulla. Hän tuli kristityksi äitinsä parannuttua ihmeellisesti sairaudestaan ja käännyttyä kristinuskoon.
Usko oli sekä äidille, että tyttärelle suuri ilo. Yksi perheen pojista kuitenkin piti tapahtumaa loukkauksena ja vaati heitä luopumaan uskostaan. Euthalian äiti pakeni tilannetta, mutta Euthalia itse pysyi kotona. Hän kohtasi pelottomasti väkivallan ja kuoleman uhan. Vaikka hänen periksiantamattomuutensa johti marttyyrikuolemaan, ei hän suostunut antamaan valtaa pelolle ja tästä syystä häntä muistetaan yhtenä kirkon pyhistä.
Kun avaamme television tai radion, selailemme päivän lehteä, kohtaamme jatkuvasti uutisia ja juttuja Suomessa ja maailmalla tapahtuvista väkivallan teoista ja ihmisoikeusrikkomuksista. Television sulkeminen ja lehden pudottaminen keräykseen on kuitenkin varsin helppoa.
Helposti väistämme ja vaikenemme silloin kun meidän pitäisi puhua ja puuttua itse todistamaamme vihapuheeseen ja epäoikeudenmukaisuuteen. On usein helpompi katsoa sivuun ja olla näkemättä kuin uskaltautua puuttumaan. Ihmisinä ja ennen kaikkea kristittyinä meidät kuitenkin kutsutaan todistamaan, ohikulkemisen sijaan. Meitä kutsutaan seisomaan asemissamme pakenemisen sijaan. Vaikka epätoivo valtaa alaa, me emme saa antaa periksi, koska jopa paikan valitseminen bussista tai käveleminen koulun ovista sisään voi muuttaa maailmaa.

Ihmiskunnan kehitys ei ole automaattista eikä väistämätöntä… Jokainen askel kohti oikeudenmukaisuuden päämäärää vaatii urhauksia, kärsimystä ja kamppailua omistautuneiden yksilöiden väsymätöntä ponnistelua ja intohimoista huolta.
Human progress is neither automatic nor inevitable… Every step toward the goal of justice requires sacrifice, suffering, and struggle the tireless exertions and passionate concern of dedicated individuals.
Martin Luther King Jr.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös