Oppimista ikonien äärellä

Kenian ja Suomen kirkkojen välille on rakennettu viime vuosina ikonisiltaa. Tavoitteena on kenialaisen ikonimaalausperinteen syntymisen tukeminen. Ikonisilta jatkaa myös suomalaisten ortodoksista lähetystyötä Keniassa, koska ikonit tekevät ortodoksisen kirkon oppia näkyväksi. Sellaisen opettaminen, jolle on tarvetta, on erityisen mielekäs tapa jakaa omastaan.

&nbsp

Samuel Njoroge maalasi Aabrahamin vieraanvaraisuus ikonia Mugugen seurakunnan muuriin joulukuussa 2018.

Kahden Nairobissa toteutetun kurssin jälkeen opetus siirtyy seuraavaksi Suomeen. Kaksi kenialaista opiskelijaa kutsutaan osallistumaan Valamon opiston ikonimaalauksen linjalle syksyllä 2020. Seuraava vaihe vie taas kentälle, koska tavoitteena on maalata kirkkoa Keniassa. Yksi toteuttamistapa tässä vaiheessa voisi olla suomalaisten ikonimaalarien mukaantulo, jolloin suomalaiset ja kenialaiset maalaisivat yhdessä hankkeeseen valitun kirkon. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty Valamossa usein vierailleen arkkimandriitta John Wangurun rakenteilla olevan luostarin kirkkoa.

Omaa ääntä etsimässä

Idea yhteistyöstä syntyi Nairobin pappisseminaarin silloisen rehtorin Evangelos Thianin Suomen vierailun yhteydessä elo-syyskuussa 2015. Vierailtuaan Valamon luostarissa, konservointilaitoksessa ja Valamon opistolla Thiani esitti toiveen, että nämä yhteisöt voisivat tukea kenialaisen ikonitaiteen kehittämistä ja ikonimaalareiden kouluttamista.

Tällä hetkellä Keniassa ei ole omaa ikonimaalausperinnettä, joka heijastaisi yhteisön paikallista monikulttuurista olemusta eikä sillä ole kirkkotaiteen ammattilaisia.

Kenialainen ortodoksisuus etsii vahvasti omaa ääntään, jossa yhdistyy ortodoksiseen perinteeseen&nbsp sitoutuminen tavalla, joka kunnioittaa ja ilmentää paikallisten kulttuurien ääntä ja kirjoa. Paikallisen&nbsp ikonimaalausperinteen syntyminen on yksi vakiintuneen ja paikalliseen kulttuuriin juurtuneen ortodoksisen paikalliskirkon merkki. Ikonitaide on perinne, jossa yhdistyy hengellinen ja aineellinen todellisuus. Perinteen eteenpäin vieminen on pitkä prosessi, joka vaatii henkilökohtaista ohjausta ja kehittämistä. Ikonisiltaa myöten suomalaista ikonitaiteen osaamista on voitu hyödyntää Kenian ortodoksisen kirkon oman ikonitaiteen kehittämisessä.

Kielillä puhumista hitaasti

Ensimmäisellä kerralla keväällä 2016 Valamon konservointilaitoksen johtaja piti alkeiskurssia Nairobin pappisseminaarilla kymmenelle opiskelijalle. Seminaarin kirjastoon kokoontui lähes kolmekymmentä seminaarin 45 opiskelijasta valintakokeeseen. Kokeessa piirrettiin mallista reilun tunnin verran keskelle huonetta kannettua Jumalansynnyttäjän ikonia. Kenelläkään kurssille pyrkijällä ei ollut aiempaa kokemusta ikonimaalauksesta.

-Haastavinta sillä kurssilla oli kielen kanssa, Antti Narmala muistelee. Kymmenestä kurssilaisesta kolme oli Keniasta. Madagaskarilta ja Ugandasta oli molemmista kaksi sekä Tansaniasta, Burundista ja Malawilta jokaisesta yksi opiskelija. Yhteisenä kielenä kurssilla oli englanti. Tai sinnepäin.

-Yritin selvitä puhumalla hitaasti ja rauhallisesti, painottaen keskeisiä sanoja ja näyttämällä samalla konkreettisesti mitä seuraavaksi tehdään. Tuntien valmisteluun kuului paljon mallikuvien tekemistä.

Kenttäkurssilla itse tehden

Seuraavan kerran kurssille osallistui 17 opiskelijaa Keniasta ja Ugandasta syksyllä 2017. Ruokailuineen ja jumalanpalveluksineen kurssipäivät kestivät 13 tuntia. Opiskelijat maalasivat Kristus Immanuel ikonin.

Kurssilaisten joukossa oli mukana myös samoja oppilaita kuin Narmalan pitämällä ensimmäisellä kurssilla. Tällä kertaa maalaamisen lisäksi oppilaat myös valmistivat itse ikonilaudat ja sekoittivat pigmentit paikallisista raaka-aineista. Pigmenttien valmistukseen käytettiin punaista maata Maasaiden alueelta, kiviä ja puuhiiltä.

&nbsp

Kaikki valmistettiin alusta alkaen itse, myös ikonilaudat

– Ideana oli, että teimme kaiken paikallisista materiaaleista, jotta ikonit todella ovat afrikkalaisia ja oppilaat voivat jatkaa ikonimaalausta itsenäisesti, sillä heillä ei ole rahaa ostaa tai tilata materiaaleja muualta.

-Olen tehnyt konservoinnin lopputyön kenttäkonservoinnista ja sain toteuttaa oppeja käytännössä. Kun mitään ei ole ja kaikki pitää valmistaa itse kokeilemalla ja testaamalla, huomaa miten vähällä loppujen lopuksi tulee toimeen kun tarve niin vaatii. Lisäksi ilahduin siitä ennakkoluulottomasta lähestymistavasta, joilla opiskelijat lähestyivät koko aihetta. Se oli hyvin vapauttavaa, koska Suomessa pitkät perinteet myös kangistavat maalaamista.

&nbsp

Ikonilautojen pohjustamiseen käytettiin muun muassa liituja ja väripigmenttiin punaista multaa.

Koko kirkon siltatyötä

Ikonisillan rakentaminen on ollut alusta asti yhteistyötä. Ensimmäisellä kahden viikon kurssilla opettajan palkan maksoi Valamon luostari. Toisella kerralla palkkakustannukset katettiin Valamo-säätiön stipendillä. Filantropia on huolehtinut käytännön järjestelyistä ja osittain esimerkiksi matka- ja tarvikekuluista. Lisäksi aikaa, tukea ja rukousta on tarvittu monilta eri tahoilta. Erityiskiitos kuuluu Valamon luostarille.

Juttu on julkaistu Suomen ortodoksisen kirkon kotisivuilla 5.11.2019 (https://ort.fi/uutishuone/2019-11-05/oppimista-ikonien-aarella)