Podon juurilla Etiopiassa

Etiopian suurimman järven Tanan rantakivikoissa on siellä täällä vanhoja laavakiviä. Järvi on syntynyt tulivuorten purkauksien jälkeen miljoonia vuosia sitten. Sininen Niili alkaa Tana-järvestä ja jatkuu rajan yli Sudaniin. Siellä joki löytää Ugandasta tulevan Valkoisen Niilin. Yhdessä vedet virtaavat Egyptin halki kohti Välimerta.

Tuolta tulivuorten ajalta juontaa juurensa myös Filantropian uusin nelivuotinen kehitysyhteistyöhanke Amharan alueella. Tuliperäisen ja teräväkivisen maan ärsytys paljaaseen jalkapohjaan sairastuttaa miljoonia ihmisiä Etiopiassa. Kyse on ihmisen lymfajärjestelmän häiriöstä, jossa imusuonet eivät puhdista imunestettä normaalisti. Sairastuneiden jalat turpoavat ja pahimmillaan sairaus vie ihmiseltä kokonaan kyvyn liikkua. Podokoniosis on trooppinen tauti, joka kuitenkin olisi helposti torjuttavissa pitämällä kengät jalassa.

Vettä, suolaa ja saippuaa

Filantropian ja IOCC Ethiopian hankkeessa keskitytään sekä sairauden ennaltaehkäisyyn että hoitoon. Klinikan pihalla podon eri asteita sairastavat keskustelevat kohtaamistaan ennakkoluuloista.

-Monet varoittavat ottamasta puolisoa perheistä, joissa ihmisillä on turvonneita jalkoja. Tautia pidetään toisaalta kirouksena ja toisaalta perinnöllisenä, vaikka tauti ei ole kumpaakaan.

Naiset istuvat kiveyksellä, riisuvat kenkänsä ja näyttävät miten peseminen tapahtuu. Puhdasta vettä, saippuaa ja kiireetöntä pesemistä. Sen jälkeen vesi vaihdetaan ja kahdeksaan litraan liuotetaan kourallinen suolaa. Aikaisemmin suolan sijasta käytettiin klooripitoista kemikaalia, mutta myrkyttömällä suolalla saadaan samanlainen desinfioiva vaikutus.

Hankkeen paikallinen kumppani kertoo, kuinka kaikissa asioissa on puolensa. Esimerkiksi veden hakeminen kaukaa on aina naisen työtä. Pesemiseen ja jalkojen hauduttamiseen suolavedessä tarvitaan lisää vettä, jonka sairastunut nainen joutuu kantamaan jostakin. Muutenkin naiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa, koska miehen sairastuessa nainen hoitaa häntä ja hieroo kipeitä jalkoja nestekierron helpottamiseksi. Naisen sairastuminen on taas hänen oma ongelmansa ja pahimmillaan vaimo hylätään yhteisön ulkopuolelle.

-Minulla ei ole kuin poikia, joten kukaan ei ole auttamassa minun hoitamisessani, yksi naisista kertoo surullisena.

Loppuelämän sairaus

Sairaudesta on mahdollista parantua, mutta se vaatii sitoutumista esimerkiksi kenkien pitämiseen, jalkojen hoitamiseen ja hierontaan. Samalla lailla, kun maaperän ärsytys on ollut jatkuvaa ihmisen elämän ajan, hänen toipumisensakin kestää koko elämän. Nuorimmat sairastuneet ovat alle kymmenvuotiaita.

Toistaiseksi ei ole keksitty sellaisia kenkiä, jotka kestäisivät teräväkivisten peltojen viljelyä edes kuivalla kaudella. Sadekaudella pellot taas upottavat niin, että kengät hukkuvat mutaan. Tauti ei tartu vain pellolta, koska maalattiaisissa kodeissa sama maa-aines vihloo jalkapohjia.

Naisten hanke

Klinikalle tulleet naiset ovat kaikki hakemassa apua podon aiheuttamiin oireisiin. Akuutissa vaiheessa sairastuneelle nousee kuume ja kipu vihloo pitkin lihaksia ja niveliä. Lääkkeeksi annetaan antibiootteja, joista ainakin vielä on apua. Toisilla akuutteja kohtauksia on useamman kerran kuukaudessa, vaikka jalat ovat silmämääräisesti lähellä normaalia kokoa.

Filantropian työssä etsitään vähäisimpiä, joiden vuoro on aina viimeisenä. Podo-hankkeessa tietoja ja taitoja halutaan jakaa erityisesti naisille. Kumppanin kanssa on sovittu, että ainakin puolet hyödynsaajista on naisia. Samalla lailla paikalliset kyläyhteisöjen omat klinikoiden yhdyshenkilöt, joita hankkeessa koulutetaan, ovat naisia. Hiljainen muutos ei tapahdu itsestään.