Etiopiassa rukoillaan rauhaa

Filantropian Etiopian kumppanijärjestön IOCC:n työntekijät jatkavat paremman maailman tekemistä sodan varjossa. Taistelut maan pohjoisosissa ovat kiihtyneet eikä pääkaupungissa Addis Abebassakaan ole aina turvallista.

Taisteluja käydään periaatteessa maan keskushallinnon ja Tigrayn alueen kapinallisten kesken. Tigrayn kansan vapautusrintaman TPLF:n joukot ja Etiopian armeija käyvät sotaa droonein ja perinteisemmin menetelmin. Lentokenttiä on miehitetty, nettiyhteydet ovat poikki, pankkitilit eivät toimi ja siviilit jäävät jalkoihin. Käytännössä tässä sisällissodassa on mukana monta muutakin paikallista osapuolta, eivätkä naapurivaltiot Eritrea ja Sudankaan ole pysyneet ulkopuolisina.

Kaksi hanketta

Filantropialla on Etiopiassa kaksi Suomen kehitysyhteistyömäärärahoilla tuettua hanketta. Podokoniosis-taudin ennaltaehkäisyä ja hoitamista tavoitteleva hanke päättyy tämän vuoden joulukuussa, ellei hanke saa jatkorahoitusta. Toinen, Woldian kaupungissa Amharan alueella ja Abaalan kaupungissa Afarissa oleva hanke, jatkuu vielä vuoden 2028 loppuun saakka. Hanke tähtää konfliktialueilla elävien nuorten naisten toimeentulon paranemiseen.

Kaksi naista työskentelee yhdessä tietokoneen äärellä toimistossa.

IOCC (International Orthodox Christian Charities) on kansainvälinen ortodoksinen avustusjärjestö. Filantropian Etiopian kumppanina on järjestön paikallinen toimisto Addis Ababassa.

Hankkeita johdetaan Addis Ababan toimistolta, mutta käytännön työstä vastuu on paikallisesti palkatuilla ammattilaisilla. Sen vuoksi molemmissa hankkeissa on edetty pääosin suunnitelmien mukaisesti. Etiopia on valtavan kokoinen maa ja vaikka jollakin kolkalla soditaan, toisaalla pystytään kouluttamaan naisia ja käynnistämään starttirahalla pieniä yrityksiä.

Kuvassa näkyy henkilö, joka pitää kädessään talouskirjaa, jossa on merkintöjä talletuksista, nostosta ja saldoista.

Paikalliset naisryhmät kokoontuvat kuukausittain esimerkiksi säästämisen merkeissä. Paikallishallinto tukee osaltaan hanketta ja myöntää yrittäjäkurssin käyneille halpakorkoista lainaa. Kuvassa naisten osuuskuntapankin säästökirja.

Seurantaa lähellä ja kaukana

Filantropian podo-hanke oli käynnissä jo edellisen sodan aikana. Levottomilla seuduilla kyky sopeutua kasvaa ja silloin opeteltiin keinoja edetä hidasteista huolimatta. Bahar Darin kaupungin ympäristössä olevien kylien klinikoille ei välttämättä päästy aina suunnitelmien mukaan. Silloin koulutetut lääkärit ja hoitajat ottivat enemmän vastuuta ja huolehtivat sairastuneista. Nettiyhteyden pätkiessä, yhteyttä pidettiin puhelimella ja raportteja kirjoitettiin käsin myöhemmin välitettäväksi eteenpäin.

Ryhmakeskustelussa on useita naisia, jotka istuvat eri puolilla huonetta, keskustellen ja nauttien teetä.

Säästöryhmien kokoontumisissa naiset vastaavat itse kokoontumisten sisällöstä. Jokaisella ryhmällä on puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Hankkeen budjetista on hankittu ryhmille kahvinkeittovälineet ja esimerkiksi pankkikirjat.

Ajoittain seurantamatkalle ei uskallettu lähteä IOCC:n autolla, koska kaikki kohdalle osuneet taistelujen osapuolet olisivat halunneet kaapata kunnollisen nelivedon itselleen. Kyliin päästiin kuitenkin matkustamalla paikallisbusseilla. Välillä oli turvallisinta pysähtyä odottamaan rauhallisempia aikoja ja luottaa että koulutetut sairaanhoitajat hoitavat työnsä kylätasolla. Niinä aikoina päätettiin kouluttaa henkilökuntaa esimerkiksi ensiaputaidoissa ja muilla kursseilla, joihin arjen kiireissä ei ole koskaan aikaa.

Kaksi henkilöä pitelee valkoisia lippuja, joissa on punainen logo, taustalla näkyy katu ja vihreitä puita.

Työmatkoilla auto pitää merkitä huolellisesti. Ikkunoiden tarrat kertovat ohikulkijoille, ettei autossa ole aseita. Lisäksi IOCC liput kiinnitetään liehumaan peileihin. Samoilla logoilla on mukana myös isoja magneettikylttejä, joita kiinnitetään konepellille, auton oviin ja jopa katolle droonien varalta.

Momentilta toiselle

Poikkeusajat tietävät suunnitelmien ja budjettien hiomista monta kertaa vuodessa. Vaikka esimerkiksi Abaalan kaupungissa olisikin rauhallista, sinne matkustamiseen liittyy monta riskiä. Sen vuoksi tänäkin syksynä on säästynyt monta euroa matkustamiseen tarkoitetulta momentilta. Uudelleen suunnittelua tehdään aina yhdessä ja nuo säästyneet varat on käytetty esimerkiksi siihen, että ammatillisille kursseille ja yrittäjäkoulutuksiin on otettu suunniteltua enemmän nuoria naisia.

Kuvassa on ryhmä naisia, jotka seuraavat kutojan opastusta kangaspuilla.

Woldian kaupungissa hankkeen yhteistyökumppanina on ammattioppilaitos, jonne hankittiin mm. kangaspuita kursseja varten.

Podo-hankkeessa autetaan ihmisiä kirjaimellisesti jaloilleen. Tuliperäinen maa terävine kivineen turvottaa sairastuneen jalkoja niin, että pahimmillaan hän menettää liikuntakykynsä. Tulehdukset aiheuttavat tuskallisia ja myöhemmässä vaiheessa jaloissa on myös kasvaimia. Hankkeeseen on kuitenkin saatu myös Addis Ababasta vapaaehtoisia lääkäreitä, jotka käyvät vuosittain leikkaamassa kasvaimia. Turvallisuussyistä lääkäreitä ei tänä syksynä päästetty paikallisille klinikoille kidnappausriskin vuoksi, joten potilaita operoitiin Bahir Darin kaupungissa.

Lääkäri hoitaa potilaan jalkaa, jossa on verinen haava.

Oikeaan hoitoon pääseminen on elämää mullistava kokemus. Ilman hanketta tämäkään podoa sairastava ei olisi päässyt leikkaukseen.

Kipeitä ja muodottomia jalkoja katsoessa tuntuu surulliselta, että alkuvaiheessa tauti olisi ollut hoidettavissa pelkällä vedellä ja saippualla. Sen vuoksi polttoaineista säästyneillä rahoilla on ostettu yli tuhat aloituspakkausta suunniteltua enemmän. Sairastuneen aloituspakkaus kun sisältää pesuvadin, saippuaa ja vaseliinia. Desinfiointiin voi käyttää veteen lisättyä suolaa. Jokainen hoitoa saanut vie osaltaan oikeaa viestiä taudin syistä ja hoidosta eteenpäin. Kyse ei olekaan kirouksesta ja kengät jalassa kulkeminen suojelee uusilta tartunnoilta.

Mittaaja ottaa jalan mittaa henkilön jalasta käyttäen mittanauhaa ja puista mittalaudaa.

Podokoniosis on krooninen sairaus. Terveenä eläminen on mahdollista, mutta jalkojen hoitamiseen pitää sitoutua loppuelämän ajaksi.

Jatkosota

Etiopiassa sodittiin edellisen kerran 2020-2022. Sodassa tapettiin noin 600 000 ihmistä. Inhimillinen kärsimys nostaa lukuja monikertaiseksi.  Raporteista voi lukea joukkomurhista ja hirvittävistä raiskauksista osana sodankäyntiä. Ihmiset näkivät nälkää. Eri tunnuksin taistelevat joukot kulkivat kylien ja kaupunkien läpi ryöstäen ja rikkoen sen, mitä eivät saaneet mukaansa.  Filantropian uudempi hanke nuorten naisten toimeentulon parantamiseen ja psykososiaaliseen voimaannuttamiseen alkoi juuri tämän sotimisen jälkeen, jolloin tukea uusiin alkuihin tarvittiin kipeästi.

Lalibelan kalliokirkko, joka on muotoiltu ristiin, näkyy ympäröivässä maisemassa, jossa on vierailijoita ja vihreitä puita.

Lalibela on Etiopian ortodoksien pyhä kaupunki. Kaupungin 700 – 1200 luvuilla rakennetut maahan kaivetut kirkot ovat UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Myös Amharan alueella oleva Lalibela on kärsinyt taisteluista.

Myös Etiopian ortodoksinen kirkko kärsi sisällissodasta. Usein sanotaan, että konflikteissa hiljaiset osapuolet eivät ole puolueettomia, koska ne mahdollistavat ja sallivat kärsimyksen jatkumisen. Jälkikäteen kysymykset kohdentuvatkin niihin, jotka pysyivät hiljaa. Kirkon ei katsottu tuomitsevan taisteluja ja siten asettuvan toisen osapuolen puolella. Tästä seurasi Tigrayn alueen ortodoksien irtautuminen Etiopian ortodoksisesta kirkosta.

Rauha solmittiin Pretoriassa, Etelä-Afrikassa 2022. Valitettavasti sopimusta allekirjoittamassa eivät olleet kaikki sotivat osapuolet, joten siellä ja täällä iskujen tekeminen on jatkunut koko hauraan rauhan ajan. Nyt myös Tigrayn alueen hallinto on irtautunut rauhansopimuksesta.

Samankaltaiset artikkelit