Kesälaitumen reunalta

Poikkeuksellinen kevät on hiljalleen kääntymässä kesäksi. Monet hyvät suunnitelmat on siirretty myöhemmäksi. Pandemian aikana on korostunut kuinka työarkeemme vaikuttaa yhtä lailla se mitä tapahtuu Suomessa kuin Afrikassakin. Lähimmäisenrakkaus ei pysähdy valtioiden rajoille yhtään sen enempää kuin viruksetkaan. Vaikka rajoituksia puretaan varovasti jo Suomessa, esimerkiksi Keniassa ollaan kulkutaudin ensimmäisen aallon suhteen vielä odottavalla kannalla. Jaettu tietämättömyys yhdistää pohdiskelujamme.

Kevään ensimmäiset viikot menivät vauhdilla, koska kiirehdimme valmiiksi kolmea hakemusta ulkoministeriöön. Sen jälkeen jatkettiin kotimaan hankkeilla. Jouluun mennessä pitäisi saada tietoa siitä miten työmme jatkuu Ugandassa, Syyriassa ja Etiopiassa.

Teimme töitä vuorotellen sekä Filantropian hiljaisella toimistolla että kotona. Sähköpostit, whatsappit, skypet ja puhelimet välittivät kysymyksiä ja vastauksia maiden ja mantereiden välillä. Hankehakemusten viimeistely on aina etätyötä fyysisesti kaukana olevien kanssa. Yhdessä pohdittiin paljonko esimerkiksi viikon koulutusjakso maksaisi Syyriassa ensi tai sitä seuraavana vuonna, jos inflaatio pysyy nykyisellään? Neljän vuoden projektien budjetit piti suunnitella valmiiksi maaliskuussa 2020, vaikka viimeinen hankevuosi, jos rahoitusta saataisiin, päättyisi vasta joulukuussa 2024.

Tulevaisuuden suunnittelu tarkoittaa myös tulevaisuuden arvailua. Valmistelu ja ennakointi useiksi vuosiksi eteenpäin on osa työtämme. Tänä keväänä olemme oppineet paljon siitä miten elämä voi yllättää lyhyessäkin ajassa. Suomessa sellainen normaalisti unohtuu, koska yhteiskuntamme on niin järjestyksessä. Voi jos Luoja antaisi tarpeeksi viisautta!

Tänä keväänä Filantropian piti tukea Nyerin ja Mount Kenyan hiippakunnan papiston päiviä toukokuussa. Olimme sopineet, että isä Kaarlo Saarento Jyväskylästä olisi yksi päivien opettajista. Toinen toukokuun suunnitelma liittyi suomalaisten ortodoksien lähetyshistoriaan, josta on päätetty tehdä dokumentti. Tätä varten Kenian tiimissä olisi ollut mukana myös Petrus Palola, jonka työn jälkiä olemme saaneet ihailla paitsi Filantropian Ugandan työstä tehdyssä dokumentissa myös Uspenskista striimattujen palvelusten kautta. Sekä kuvausmatka että papiston päivät odottavat turvallisempaa ajankohtaa.

Filantropian toimistolla siirrytään vähitellen kesäaikaan ja kerätään voimia syksyä varten. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidämme vapaita ja vuosilomia kesäkuukausien aikana. Luemme sähköpostia epäsäännöllisemmin ja vastaamme, kun olemme työn ääressä.

Hyvää kesää!