Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) koordinoiman Ekumeenisen Vastuuviikon vieras tulee tänä vuonna Syyriasta. Tarek Al-Khoury tapasi tiistaina 22.10. Filantropian, Ortodoksisen Opiskelijaliiton, Kirkon Ulkomaanavun ja Suomi-Syyria-seuran edustajia Helsingissä.
 
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Tarek Al-Khoury vierailee säännöllisesti kotimaassaan Syyriassa. Hän työskentelee Libanonin puolella Orthodox Youth Movement -järjestön (OYM/MJO – Mouvement de la Jeunesse Orthodoxe) rekrytoijana. Järjestö auttaa alueelle saapuvia syyrialaisia löytämään asunnon ja töitä. Äskettäin järjestö hankki suuren talon, jossa uudet tulokkaat voivat yöpyä ja asua ensimmäiset viikkonsa.
 
Damaskoksessa syntynyt Al-Khoury muutti Beirutiin, Libanoniin, noin vuosi sitten, sillä kotimaassaan häntä olisi odottanut palvelusvelvollisuus armeijan joukoissa ja liittyminen meneillään oleviin väkivaltaisuuksiin.
 
Suomi-Syyria seuran edustaja ja Suomeen vuonna 2001 muuttanut Mania Alkhatib kertoi syyrialaisten hankaluuksista saada passi. Esimerkiksi Libanonissa on yksi Syyrian suurlähetystö, joka tiedetään yleisesti pakolaisten keskuudessa hallituksen tietokeskukseksi. Saadakseen passin ihmisten olisi asioitava sen tahon kanssa, jota monet heistä ovat paenneet kotimaastaan.
 
Tilannetta hankaloittaa myös suurlähetystöjen vähäisyys, sillä esimerkiksi Pohjoismaiden ainoa Syyrian suurlähetystö löytyy Ruotsista. Syyrian naapurimaiden viisumikäytännöissä on myös tehty viime aikoina muutoksia. Al-Khoury muisteli aikaa, jolloin Egyptiin saattoi matkustaa ilman viisumia. Nyt viisumi vaaditaan kaikilta Syyriasta Egyptiin saapuvilta.
 
Pakolaisten suuri määrä naapurimaissa lisää alueen jännitteitä. Esimerkiksi Libanonin väkiluku on noussut 20 prosentilla, mikä on johtanut kovaan kilpailuun työpaikoista paikallisten ja syyrialaisten välillä. Myös Jordania kamppailee maahanmuuton äärirajoilla.
 
Syyrialaisten pysyminen naapurimaissa ja lähialueilla on tärkeää, koska alueelta kauemmas muuttavat palaavat harvoin takaisin. Mitä enemmän ihmisiä Syyriasta muuttaa pysyvästi pois, sitä synkempi on näkymä Syyriasta sodan jälkeen.
 
Tarek Al-Khoury ja Mania Alkhatib olivat yhtä mieltä siitä, etteivät väkivaltaisuudet lopu nopeasti. Al-Khoury kertoi olleensa toiveikas, mutta ajan kuluessa tuo toivo on hiipunut, sillä sodan osapuolien välillä on vuodatettu liikaa verta. Mania Alkhatib kertoi kuitenkin uskovansa vahvasti, että riippumatta siitä, miten ja milloin sisällissota päättyy, syyrialaisista löytyy voimavaroja ja tahtoa maan rakentamiseksi uudelleen.
 
Toivottomalta näyttävässä tilanteessa, sodan kauhujen keskelläkin maan kulttuuri yhä elää ja tuo ihmisiä yhteen erilaisten yhteisöjen eheyttämiseen pyrkivien projektien myötä. Al-Khoury kertoi kuinka hänen ystävänsä on mukana järjestämässä projektia, joka kerää alueelle saapuneita lahjakkaita ihmisiä yhteen teatterin, musiikin ja muun taiteen nimissä.
 
He pyrkivät muistuttamaan ihmisiä siitä, että Syyrialla on pitkä historia erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kotimaana ja että on olemassa paljon muutakin kuin sota, joka ajaa veljen veljeä vastaan. Näin tavalliset syyrialaiset pyrkivät toivottomassa tilanteessa pitämään kiinni hyvyydestä – avaamalla ovensa kotinsa menettäneille lähimmäisilleen.