Globaali vastuu mietityttää koululaisia

Mitä syödään aamupalalla Etiopiassa, Moldovassa ja Suomessa? Miten maailman koululaisten päivä jatkuu siitä eteenpäin? Eri-ikäisten lasten ja nuorten tarinoiden avulla ihmisten samanlaisuus erilaisissa olosuhteissa on saanut koululaisia ajattelemaan globaaleja kysymyksiä eri puolilla Suomea. Filantropian Maailman kaverikirja toimii ovena globaaliin vastuuseen.

Ortodoksisen kirkon kansainvälinen diakonia ja lähetystyö Filantropia ry:n globaalikasvatushankkeessa on tehty kouluvierailuja pääkaupunkiseudulle, Kuopioon ja Turkuun. Vierailujen pohjana on käytetty alkuvuodesta ilmestynyttä globaalikasvatusmateriaalia, Maailman kaverikirjaa. Kaverikirjan lasten ja nuorten arkielämän tarinoiden kautta oppilaiden kanssa on tutustuttu arkeen Etiopiassa, Tansaniassa, Keniassa, Suomessa, Moldovassa, Venäjän Karjalassa, jordanialaisella pakolaisleirillä ja suomalaisessa vastaanottokeskuksessa.

Diakonia- lähetys- ja lähimmäisvastuun teemojen puolesta materiaali sopii uskontotunneille, mutta sitä voi käyttää myös muilla tunneilla, joilla käsitellään globaaleja aiheita. “On hyvä, että tunneilla voi kertoa muiden maiden ortodokseista ja herätellä oppilaiden halua auttamiseen”, sanoo Marjo Karvonen, joka opettaa ortodoksista uskontoa ja elämänkatsomustietoa Kuopiossa.

“Oppimateriaalina Maailman kaverikirja on monipuolinen, koska sitä voi käyttää laajasti koko peruskoulussa. Se on riittävän yksinkertainen pienille ja toisaalta taas keskustelun avulla siitä saa sopivasti haastetta isommille. On hyvä, että materiaali on sekä vihkomuodossa että internetissä.” Karvosen mielestä monipuolisuus antaa liikkumavaraa, koska internet tai laitteet voivat olla kouluilla epäkunnossa.

“Hyvä, että tarinoita on laajalti eri maanosista, eikä esimerkiksi pelkästään Afrikasta. Tarinat kuvaavat pakolaisleirejä lapsille sopivalla tavalla ja aihe on ajankohtainen, koska oppilaiden luokkatovereina tulee olemaan pakolaisleireiltä tulleita.”

“On hyvä, että tällaista materiaalia tehdään ja samalla avataan lasten silmiä maailman monimuotoisuudelle.”

Katsomusaineita yhdistävä aihepiiri

Kouluvierailuilla myös oppilailla on hyvin monenlaisia taustoja. Luokissa on usein ortodoksien lisäksi myös esimerkiksi muslimeja ja luterilaisia. Tarinoiden kautta avautuvat globaalin vastuun kysymykset ovat puhutelleet eri katsomusten oppilaita. Myös Karvonen on huomannut tämän: “Katsomusten yhteisillä tunneilla löydetään yhteneväisyyksiä ja oppilaiden kanssa voi puhua vaikka rukoilemisesta.” Siinä missä kristityt tunnistavat tarinoista globaalin vastuun lähimmäisestä, muslimeille tuttua on ollut köyhille maksettava almuvero, mikä on myös yksi islamin viidestä pilarista.

Kouluilla on toteutettu Unicef-kävelyjä ja Taksvärkki -päiviä, joten aihepiiri on ollut usein oppilaille tuttu. Uutta osalle oppilaista on ollut ortodoksisen järjestön tekemä avustustyö ja ortodoksisen kirkon ulottuminen Afrikkaan asti.

Karvonen on käyttänyt materiaalia myös elämänkatsomustiedon ryhmiensä kanssa. “Elämänkatsomustiedon oppilaat pitivät materiaalia hyvänä, selkeänä ja mielenkiintoisena.” Myös kouluvierailuilla on käynyt ilmi, että tarinoiden aiheet kiinnostavat myös elämänkatsomustiedon oppilaita.

Karvosen mielestä materiaalina Maailman kaverikirja on sen kaltainen, että se sopisi katsomusten väliseen kaikille yhteiseen uskonnonopetukseen, vaikka kaikille yhteisen uskonnonopetuksen hän näkeekin työläänä toteuttaa: “Mielestäni yhteinen uskonnonopetus ei tulisi toimimaan ilman suuria muutoksia opetussuunnitelmaan tai kokonaan uuden oppiaineen perustamista.”

Katri Jussila