Uskoa ei kukaan hallitse. Ei edes kirkko. Ei se osaa, eikä edes halua. Tai ehkä, ollakseen rehellinen täytynee todeta että se on joskus langennut tähän hallitsemisen syntiin. Taas ja taaskin se on, ehkäpä vähän uteliaana, halunnut kokeilla hallita. Yritys on kuitenkin ollut tuomittu epäonnistumaan, alati uudestaan. Ei kukaan hallitse uskoa. Se on syttynyt “erämaissa” ja sammunut pappiloissa. Pohjimmiltaan syytös vaikkapa aivopesusta ei pidä paikkaansa. Eihän edes kirkko hallitse uskoa. Se on itse asiassa aika kykenemätön tämän salaisuuden edessä. Salainen “jokin” jää aina, se ratkaiseva osuus. Tiedätte kenen osuudesta puhun…
Moni ehkä pyytää merkkiä. Jos ei pyydä, ehkä salaisesti toivoo sellaista. Ken tietää. On kuitenkin hyvä muistaa, että on jopa vaarallista pyytää sellaista.
Vastuu kasvaa samassa suhteessa. Ihminen voi miettiä onko hän valmis siihen, että elämä muuttuisi selvän merkin ja vastauksen myötä. Samanlaisena se ei enää jatkuisi, sen voin taata ja monien pyhien esimerkki kertoo mitä saa “maksaa” vastauksesta. Yksin Jumala tietää mitä vastaus merkitsisi juuri sinun kohdallasi.
-Isä Lars Ahlbäck
Koko teksti luettavissa isä Larsin blogista Sana papilta.
Luukun kuvat ovat tänään Ruandassa joulukuussa 2014 vietetystä suuresta kastejuhlasta, jossa kastettiin 126 uutta kirkon jäsentä. Kuvat: Ruandan ortodoksinen kirkko.
23.12. Usko
