15.12. Mahdollisuus

Irini herää aamulla auringon noustessa kuudelta. Irini on käynyt ilmaisen alakoulun, mutta perheellä ei ole varaa lähettää kaikkia lapsia maksulliseen oppikouluun. Tänään koululle on järjestetty ilmainen pyhäkoulu, johon hänen äitinsä haluaa lasten menevän, yleensä Irini auttaa äitiä kotitöissä ja veden hakemisessa. Vettä heidän pitää hakea 10 kilometrin päästä.
Heidän perheessään on 5 lasta. Lapsia oli kuusi, mutta yksi sisaruksista kuoli vuoden ikäisenä sairastuttuaan malariaan. Irinin isä on töissä kaukana kaupungissa. Koulunkäynti on kallista, mutta hänen vanhempansa saavat tukea ortodoksiselta kirkolta ja pystyvät siksi maksamaan vanhimman pojan koulumaksut. Irinin 2 vuotta vanhempi isosisko on käynyt peruskoulun. Hän on jo mennyt naimisiin ja muuttanut pois kotoa.
Irini kävelee kouluun. Kaikki oppilaat ovat tulleet samaan luokkaan kuulemaan pyhäkoulun opettajaa. Alakoulu on Keniassa ilmainen, mutta opettajia ei ole tarpeeksi ja siksi luokkakoot ovat isoja. Pyhäkoulun opettaja pitää terveystiedon tunnin ja kertoo heille hi-viruksesta. Hi-virustartunnan saanut ihminen menettää suojan sairauksia vastaan, jos hän ei saa lääkitystä ja terveellistä ravintoa. Hiv-tartuntojen suuri määrä on ongelma Keniassa.
Myös Irinin kylässä jotkut aikuiset ovat kuolleet sairauksiin, joihin heillä ei ollut vastustuskykyä. Sukulaiset huolehtivat orvoiksi jääneistä lapsista. Nuoret saavat pyhäkoulun opettajalta tehtäväksi tehdä yhdessä laulun tai näytelmän, joka kannustaa olemaan ystävä myös tartunnan saaneille.
Pyhäkoulussa Irini syö luonaan. Lounaaseen antavat rahaa järjestöt ja kirkot. Vanhemmat lähettävät lapsensa kouluun, koska he saavat siellä lämpimän aterian, jonka turvin he jaksavat oppia uusia asioita. Lounaaksi on pavuista, maissista ja banaanista tehtyä muhennosta. Koulupäivän loputtua Irini lähtee kotiin kahden nuoremman sisaruksensa kanssa. Illalliseksi heillä on ugalia eli maissipuuroa ja papukastiketta. Maissipuuroa syödään sormin.
Irinin perheen pihalla on pieni kasvimaa, jossa he kasvattavat maissia ja perunaa. Sisarukset auttavat äitiään kasvimaan ylläpidossa ennen kuin tulee pimeä. Sitten he tekevät läksyjä kynttilänvalossa. Läksyjen jälkeen he menevät nukkumaan.
Irini toivoo, että heillä kävisi yhtä hyvä onni kuin naapureilla ja he saisivat kasvatettavaksi pienkotieläimiä. Niiden kasvatuksesta saisi hyvin rahaa ja ehkä he sitten voisivat ostaa enemmän ruokaa ja maksaa koulumaksuja oppikouluun useammalle lapselle.

Lasten arki on hyvin erilaista eri maissa. Silti monet asiat myös yhdistävät yli maiden ja kulttuurien rajojen. Yksi näistä on mahdollisuus koulunkäyntiin, jonka kautta lapset saavat paremmat mahdollisuudet elämänsä tielle. Suomessa koulu on etuoikeus, joka kuuluu lain kautta kaikille. Meille se on oikeuden lisäksi myös lakisääteisesti pakollista. Monissa maissa tilanne ei ole näin hyvä ja sen parantamiseksi tehdään paljon työtä.
Yllä oleva tarina on kuvitteellinen, mutta todelliseen tilanteeseen pohjautuva, tarina 14-vuotiaasta kenialaistytöstä, Irinistä. Keniassa peruskoulu aloitetaan 6-vuotiaana ja se kestää 8-vuotta. Opetus on alakoulun ajan ilmaista, mutta pakolliset koulupuvut ja kirjat ovat kalliita, jonka vuoksi monilla lapsilla ei ole varaa koulunkäyntiin. Peruskoulun jälkeen on mahdollista käydä oppikoulua, joka sisältää luokat 9.-10. ja 11.-12., tämä koulutus on kuitenkin maksullista. Filantropian vuonna 2013 julkaisemassa Maailman kaverikirjassa tutustutaan lasten arkeen eri maissa. Kaverikirjan nettiversio löytyy täältä.
Tänä vuonna Keniassa tehtävään työhön suunnatun Joulupaastokeräyksen yhtenä kohteena on myös lasten hyvinvointi. Mahdollisuus käydä koulua on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tulevaisuuden perustan rakentamista.