keskiviikko, 28 elokuu 2019 09:30

Hankkeita maailman parantamiseksi

Filantropia ry on kirkkomme kansainvälinen diakonia ja lähetysjärjestö. Hankkeet ovat yksi olennainen tapa tehdä Filantropian työtä. Vuosien varrella Filantropian hanketyö on saanut rahoitusta sekä Suomen ulkoministeriöltä että Euroopan Unionilta. Pienempiä hankkeita rahoitetaan usein keräysten avulla varsinkin silloin, kun työtä tehdään paikallisten kirkkojen parissa.

Ulkopuolisella rahoituksella tehtävissä hankkeissa on tietty kurinalainen muoto, josta on otettu mallia myös muuhun työskentelyyn. Suunnitteluvaihe on yhtä tärkeää kuin toteutus ja tulosten pysyvyys vaatii myös huolellisen lopetuksen. Tavoitteena on aina sysätä jotakin hyvää liikkeelle, josta alun jälkeen paikalliset tahot ottavat vastuun ja vievät eteenpäin.

Filantropian työntekijän rooli on eräänlainen sekoitus menneiden vuosien lähetistä, nykyajan lyhyistä opetusmissioista ja vertaistuen mahdollistajasta. Käynnit Itä-Afrikassa ovat muuttuneet viikon seurantamatkasta enemmänkin suunnittelu-, valmistelu- ja arviointimatkoiksi, jotka kestävät 2–3 viikkoa ja kattavat laajan alueen, useita projekteja eri maissa ja joita tehdään noin kaksi vuodessa.

Mistä hanke alkaa?

Joskus paikallinen kumppani lähettää viestin, että voitaisiinko tehdä hanke jossa tartuttaisiin tällaiseen teemaan. Näin kävi naisten omistusoikeuksia edistävässä hankkeessa Ugandassa. Tarve ja idea tulivat kentältä, jolloin myös paikalliset ovat olleet valmiita ottamaan uutta tietoa paremmin vastaan. Kouluttajat ja asiantuntijat ovat ugandalaisia, koska heillä on paras tietämys siitä, millaisia ongelmia naiset arjessaan kohtaavat.

URI-GL:n johtaja Despina Namwembe ja kouluttaja Allen Baguma seuraavat ryhmätöiden edistymistä.

Joskus taas lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa väsynyt piispa huokaisee toiveen tehdä yhdessä jotakin. Pöydällä on pino erilaisia avunpyyntöjä ja jotakin uutta pitäisi keksiä vanhojen ongelmien ratkaisemiseksi. Tästä lähtökohdasta on syntynyt Nyerin hiippakunnan Äitiliiton pöytäpankki Keniassa.

Kalan sijasta onki

Filantropian lähetystyö on paikallisten kirkkojen vahvistamista. Taloudelliset kysymykset ovat olemassaolon turvaamiseksi esillä vähän väliä. Käytännössä yritämme keksiä keinoja omavaraisuuden aikaansaamiseksi ja välttää riippuvuussuhteiden syntymistä. Tämä periaate auttaa sanomaan ei esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa pyydetään rahaa palkkoihin:

- Voisitteko lähettää meille 500 tai tuhat euroa joka kuukausi niin voisimme maksaa sillä papiston palkkoja? Eihän se ole teille iso raha ja voisitte kerätä sen vaikka seurakunnista! Avuliaimmat kyselijät ovat tarkistaneet seurakuntiemme määrän ja osaavat kertoa montako kymppiä se olisi per seurakunta. Tällaiseen lähteminen on kuitenkin sellaiselle suolla astumista, jolla ei näy loppua. Annetaanko siis nälkäiselle kalaa vai opetetaanko kalastamaan?

Tämä on iso haaste vanhoilla lähetyskentillä. Lahjarahaa on kaadettu rikkaista maista lihavina vuosina niin paljon, että oma-aloitteisuus on näivettynyt. Sen vuoksi kirkollisten kumppanien kanssa hankkeiden tekeminen on vaikeampaa kuin vaikkapa paikallisten kansalaisjärjestöjen, jotka ovat tottuneita vastaamaan budjetista rahoittajalle ja kirjoittamaan raportteja sovitusti.

Halpakorkoista lähetystyötä

Nyerin ja Mount Kenian hiippakunnassa on käynnistynyt hanke naisten omasta pankista. Filantropia on lähettänyt hiippakunnan tilille tietyn summan rahaa tarkoitusta varten sillä ukaasilla, että rahoja ei saa antaa eteenpäin ennen kuin kunnollinen projektisuunnitelma on hyväksytty.

Äitiliiton projektisuunnitelma on tehty naisporukalla. Viestinnästä vastaa kuvassa vihreäpukuinen Faith Gathoni.

Ensimmäinen hankesuunnitelma hipoi taivaita sisältäen pankkikonttorin ja monta palkattua työntekijää. Pakko oli olla ilonpilaaja! Paperi, jossa oli enemmän punakynämerkintöjä kuin alkuperäistä tekstiä, lähti takaisin hiottavaksi eteenpäin.

Asia nytkähti kunnolla eteenpäin vasta kevättalvella, kun Äitiliiton hallitus kutsui paikallisen kouluttajan kertomaan heille, miten pöytäpankki perustetaan sekä millaisilla sopimuksilla, säännöillä ja toimintatavoilla se saadaan pyörimään.

Hankkeissa mukana oleva opettaja Faith Gathoni keroo siitä kuinka vaikeinta on ollut saada naiset ymmärtämään, että heidän pitää säästää itse joka kuukausi vähän aikaa, ennen kuin he ovat kelvollisia saamaan lainaa. Moni on kuullut Filantropian tukevan hanketta ja siksi he haluaisivat vain jakaa saadut rahat ja sillä hyvä. Sikäli tämä on ollut paljon vaikeampaa kuin ensin kuvittelimme.

Äitiliiton pöytäpankilla on virallinen sertifikaatti.

Vastaavasti hyvä puoli tässä on se, että lopulta meidänkin kirkossa on pöytäpankki niin kuin helluntailaisilla ja muilla isoilla kirkoilla. Meillä on myös vähän pienempi korko kuin yleensä, joten voi olla että tällä tavalla saamme houkuteltua lisää väkeä kirkkoon, naiset suunnittelevat.

Tässä pienessä hankkeessa idea lähti keskusteluista piispa Neofitoksen kanssa, kun mietimme keinoja hiippakunnan vahvistamiseksi. Seurakuntalaiset ovat köyhiä, papisto ei oikein tule toimeen ja hiippakunnan kassasta ei riitä jaettavaa kaikille.

Tarvittava pesämuna saatiin Joensuun lähetyspiiriltä ja Rovaniemen tiistaiseuralta, jotka ovat molemmat ahkeroineet myyjäisiä ja tapahtumia. Filantropian työntekijän rooli on kannustaa, ohjata, seurata ja tarvittaessa puuttua asiaan ja miettiä Äitiliiton hallituksen kanssa ratkaisuja ongelmatilanteisiin.

Äitiliiton hallitus ja erityisesti pöytäpankkia varten koottu ryhmä, vastaavat käytännöstä. Heidät on koulutettu ensin ja he ovat viestinviejiä omille tahoilleen. Jokainen ryhmän naisista edustaa omaa aluettaan ja heimoaan. Seuraavilla naisten hiippakuntapäivillä elokuussa, joiden järjestämistä Filantropia tukee, aihe on jälleen esillä. Pöytäpankkiin sitoutuneita naisia on hiippakunnassa jo yli 50, joten viestiä on saatu eteenpäin.

Tavoitteena pysyvä jälki

Ugandassa Filantropia tukee naisten omistusoikeuksia edistävää hanketta. Työ alkoi paikallisen URI-GL:n (United Religious Initiative – Great Lakes) järjestön yhteydenotosta. Heillä oli ajatus paikallisia naisia tukevasta hankkeesta. Lopullista projektisuunnitelmaa hiottiin yhdessä useamman vuoden ajan.

Kaksi ensimmäistä vuotta hanke sai Ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea. Sen jälkeen työtä on tehty mm. Suuren paaston keräyksestä saadulla tuella. Lisäksi saimme Euroopan Unionilta viestintätukea, jolla kaksi toimittajaa Suomesta pääsi tutustumaan hankkeeseen heinäkuun alussa. He kirjoittavat ja kuvaavat talteen paikallisten kertomuksia hankkeesta jaettavaksi suomalaiselle yleisölle.

Luku- ja kirjoitustaidon puute eivät estä osallistumista. Joka ryhmässä joku osaa kirjoittaa.

Naisten omistusoikeuksien edistäminen liittyy toimeentulon parantamiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen, jotka ovat punaisina lankoina Filantropian työssä. Hankkeessa kohtaavat Sana, Leipä ja Vähäisimmät, sillä hankkeen toiminnot rakentuvat koulutuksen, toimeentulon varmistamisen ja marginaalissa elävien naisten ja tyttöjen äänen kuulemisen ympärille.

Filantropian työntekijä pitää yhteyttä myös suomalaisiin rahoittajiin kirjoittamalla raportteja tai erilaisia juttuja, joissa kerrotaan rahojen perillemenosta ja mitä niillä on saatu aikaan.

Onko tuosta mitään hyötyä?

Kysymys esitetään usein kyynisellä äänensävyllä. Köyhyys ei lopu koskaan, eivät sodat eivätkä orvot. Ilmasto lämpenee ja välistä vetäjiä on joka paikassa. Filantropian sähköpostiin tulee viikoittain pyyntöjä eri puolilta maailmaa. Rahamme ovat vain pisara meressä. Kannattaako siis edes yrittää?

Vastaamme kuitenkin jopa alakuloisina päivinä, että kyllä kannattaa! Filantropian työn vuoksi yksittäisten ihmisten elämä on muuttunut paremmaksi vuosien varrella. Vaikka esimerkiksi Moldovassa yhteiskunta ottaa välillä isoja harppauksia taaksepäin, ne naiset jotka menneinä vuosina aloittivat Filantropian hankkeessa yrittäjinä saivat aidosti vaihtoehdon ulkomaille lähtemiselle. He eivät lähteneet vierastyöläiseksi työttömyyden riivaamassa maassa. Heidän ei tarvinnut jättää lapsiaan ja vanhuksiaan yksin kuukausiksi tai vuosiksi kerrallaan tai kadota ihmiskauppiaiden verkostoihin. Hanke päättyi 2017, mutta vieläkin nuo naiset työllistävät itsensä ja monia muita lähipiirinsä naisia moldovalaisissa kylissä.

Jokaisen naisen tarina on arvokas. Jo hankkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana mukana olevissa naisissa on nähtävissä muutos. He ovat saaneet mahdollisuuden, joka vie elämässä eteenpäin.

Ugandan hankkeessa on jo tässä vaiheessa viety monta viestiä perille. Kursseilla käyneet naiset ovat saaneet tietoa esimerkiksi siitä, että naisen rahoilla ostetun pellon kauppakirjassa naisen nimi kuuluu omistajan eikä todistajan viivalle ja että leskeksi jäänyttä naista ei saa ajaa pois kodistaan. Miehet taas ovat kuulleet, ettei vaimo kuulu omaisuusluetteloon ja että kaksi tulonhankkijaa turvaa perheen taloutta paremmin kuin yksi. 50 kahteen osuuskuntaan valittua naista harjoittelee puolestaan yritystaitoja, mikä ei ole ihan helppoa kun koulutie jäi monilla yhteen tai kahteen vuoteen.

Keniassa Äitiliiton pöytäpankissa eletään vielä varovaista alkutaivalta. Toiveet onnistumisesta ovat kuitenkin korkealla ja sitä kautta moni köyhä nainen voi hiippakunnassa saada lainaa vaikkapa lehmän ostamista varten. Parhaimmillaan papinkin perhe pärjää omillaan.

Minna Rasku
Filantropia

Juttu on julkaistu Aamun Koitossa numero 4 (29.7.2019)

Tilaa uutiskirje



instagram logo