maanantai, 14 tammikuu 2019 11:02

Aika rakentaa luostareita

Kenian ortodoksisessa kirkossa eletään uuden ajan kynnyksellä. Kirkon kivijalkaa vahvistetaan konkreettisesti ulkopuolelta betonimyllyjen kolistessa vanhojen rakennusten pihamailla. Sama muutos on tapahtumassa myös sisäpuolella, mikä näkyy kaipuuna rakentaa luostareita kaikkiin hiippakuntiin.

Maassa on ollut vuosikymmenten aikana erilaisia yrityksiä luostarilaitoksen synnyttämiselle, mutta syystä tai toisesta aika ei ollut valmis. Muutamia kenialaisia nunnia ja munkkeja elää Kyproksella ja Kreikassa eri luostareissa. Varovaisia keskusteluja heidän paluustaan kotiin on käyty viime vuosina, mutta sitä ennen tarvittaisiin paikka mihin palata.

Luostari kirkon ympärillä

Puolitoista vuotta sitten Kisumun ja Länsi-Kenian piispa Athanasius toivotti pienen ryhmän kreetalaisia nunnia tervetulleeksi rakentamaan ensimmäistä nunnaluostaria Keniaan. Kreetalaisesta emäluostarista käsin on perustettu nunnaluostareita myös Etelä-Afrikkaan ja Tansaniaan.

Luostari perustettiin tilapäisesti hiippakunnalle kuuluvan klinikan viereiseen rakennukseen. Samassa pihapiirissä on myös pyhän Markuksen kirkko ja aidan takana yläkoulu. Ajatuksena oli, että luostari rakennettaisiin Nandin vuoristossa olevalle tontille, jonka Aleksandrian patriarkka Theodoros II oli siunannut tarkoitusta varten vuosia aikaisemmin. Drift Valleyn reunalla olevalta vuorelta maisema avautuu aina Victoria-järvelle saakka. Lähellä oleva vesiputous humisee taustalla ja lupaa puhdasta vettä ohikulkijoille.

Matkan varrella suunnitelma on kuitenkin muuttunut. Vuorelle rakennettava luostari tulisi liian kalliiksi. Ensin tarvittaisiin tie, sitten jykevä aita portteineen ennen kuin luostaria olisi turvallista edes rakentaa. Alueella on levotonta ja keskellä sijaitseva turvapaikka saattaisi olla liian suuri houkutin keskenään kahakoiville ryhmille.

  

Palveluksiin kutsutaan soittamalla Taalanto-lautoja. Tarinan mukaan perinne on lähtöisin Nooalta, joka saatuaan arkin valmiiksi, otti maasta laudan kappaleen ja kutsui eläimiä mukaan kauas kaikuvalla soitolla. Pyhän Markuksen kirkkoon on rakennettu myös horos. Bysanttilaisessa luostariperinteessä juhlapalveluksessa horos-kattokruunua pyöritetään palveluksen aikana tietyissä kohdissa. Pyörivä liike kuvastaa taivaallisten ruumiittomien voimien tanssia.

Tilapäiseksi aiotusta majapaikasta on ajan myötä tullut pysyvä pyhän Kleopatran luostari. Kirkko on kaunistunut ja nunnat pitävät huolta päivittäisistä palveluksista. Arkenakin taalanto kutsuu kirkkoon jo kolmen aikaan pimeässä ja illansuussa pidetään ehtoopalvelus. Palveluksia on enemmän silloin, kun luostarin rippi-isä Apostolos on paikalla. Suurin puutos on keljoista, koska nunnaluostariin olisi tulijoita. Kysyjille on pakko vastata, että valitettavasti ei vielä mahdu. Rippi-isäkin on rakentanut itselleen pienen huoneen kirkon sisälle nurkkaan.

Paikalliset ovat löytäneet luostarin, vaikka hiljaisten mustapukuisten elämä herättääkin kummastusta. Kylän naisista joku käy kysymässä apua. Kuulemme miten swahilin kieli soljuu sisaren vastaillessa kysymyksiin. Nainen saa pavunsiemeniä viemisiksi kotiin. Vanhempi kirkossa käyvä mies kertoo, että hänen tyttärensä on nimennyt kolme mustahöyhenistä kananpoikaa nunnien mukaan.

Ikonisilta-hankkeen aikana Valamon konservointilaitoksen johtaja Antti Narmala vieraili pyhän Kleopatran luostarissa Kisumun hiippakunnassa. Myös nunnat maalaavat ikoneja, joten eri menetelmistä riitti paljon puhuttavaa.

Nyerissa rakennetaan luostaria

Nyerin ja Mount Kenian hiippakunnassa piispa Neofitos on lähtenyt ratkaisemaan asiaa toisesta päästä. Pari viikkoa sitten hiippakunnan tontilla siunattiin uuden nunnaluostarin rakennustyöt käyntiin. Amerikkalainen äiti Johanna kävi viime vuonna lähetysmatkalla Keniassa ja tulisi mielellään myös uudestaan. Varoja uuden luostarin rakentamiseen kerätään vähitellen monella mantereella.

Omin käsin rakennettu luostari

Kolmas alku on Valamossakin monta kertaa vierailleen arkkimandriitta John Wangurun luostari munkeille. Vuosien rukoilemisen jälkeen hän päätti rakentaa luostarin omin käsin. Paikka valikoitui vuorilta noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä Nairobista.

Isä John työskentelee Nairobissa pappisseminaarissa ja toimittaa palveluksia myös Nairobin keskustassa olevassa katedraalissa. Pappisseminaarin takapihalla on työn alla milloin portteja ja milloin ikkunoita. Välillä ehtii muutamaksi päiväksi rakentamaan.

Luostarin kirkko on jo harjakorkeudessa ja päärakennuksessakin on ensimmäinen kelja valmiina. Tukijoita työlle on löytynyt Suomesta ja haaveissa on, että ehkä vuoden päästä syksyllä luostariin voisi jo muuttaa asumaan. Kysyttäessä onko luostariin jo ilmoittautunut muita tulijoita, isä John vastaa levollisesti, että kyllä heitä sitten tulee.

Filatropian nykyisellä strategiakaudella Kenian luostareiden tukeminen on yksi konkreettisista juonteista kirkon tukemiseksi. Luostareiden rakentaminen tässä ajassa on samanlainen radikaali vastaliike ja kapinaan nousu maailman menolle kuin ennenkin. Toisinkin voi elää. Pinnalliseen sirkukseen, jossa tavaraa ja ihmisiä kuluu ei ole pakko suostua. Myös luomakunnan huomioiminen on luontevasti osa kohtuullisuutta tavoittelevaa elämäntapaa luostareissa.

Teksti ja kuvat: Filantropia

Kirjoitus on julkaistu Ortodoksiviesti-lehden vuoden 2018 viimeisessä numerossa.

Tilaa uutiskirje



instagram logo